Keskiviikko, 12.5.2021 
Lotta
Kotimaa

Kolumni: Julkinen asia ei sopimalla salaiseksi muutu, ja se on jokaisen julkista valtaa käyttävän hyvä muistaa

"Kun sovittiin, että se on salainen, niin se vaan on salainen. Totta kai kannatan, että asiat ovat julkisia, mutta jos yhteisesti on sovittu, että on salainen, niin se sitten on."

Näin kommentoitiin Karjalaiselle yli vuosi sitten Kiteeltä päätöstä, jolla salattiin kaupungin ja silloisen kaupunginjohtajan Eeva-Liisa Auvisen tekemä sopimus.

Muun muassa virkavapaata ja kaupungin työilmapiirin korjaamista käsitellyt sopimus ratkaisi Kiteellä ongelmatilanteen, joka oli syntynyt sen jälkeen, kun kaupunginjohtajan epäiltiin käyttäytyneen epäasiallisesti joitakin työntekijöitä kohtaan.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Tämän vuoden maaliskuussa Itä-Suomen hallinto-oikeus totesi, ettei perusteita sopimuksen salaamiselle ollut. Merkitystä ei ollut sillä, että sopimukseen oli kirjattu, että se salataan.

Kiteen päätöksentekijät saivat huomata, että julkinen asia ei muutu salaiseksi sillä, että "niin vain on sovittu".

Juuri tässä kulkee yksi julkisen ja yksityisen toiminnan keskeisimmistä eroista. Yksityiset ihmiset ja yritykset voivat tehdä keskenään sopimuksia lain asettamissa rajoissa melko vapaasti ilman, että niiden sisältöä tarvitsee kysyttäessäkään kertoa.

Julkisen vallan käyttäjän sen sijaan täytyy hyväksyä ja ymmärtää se, että toiminta on julkisen valvonnan alla ja siinä täytyy noudattaa muun muassa julkisuuslakia. Asiat ovat lähtökohtaisesti julkisia silloinkin, kun ne tuntuvat kiusallisilta.

Päätökset täytyy kertoa avoimesti, vaikka esimerkiksi kunnan julkisuuskuvan vuoksi olisi kivempaa, jos kukaan ei niitä saisi tietää.

Valitettavasti Kiteen esimerkki ei ole ainutlaatuinen, vaan epämääräisesti perusteltuja tai täysin perustelemattomia salauspäätöksiä tehdään muuallakin.

Viimeksi maanantaina Nurmeksen kaupunginhallitus käsitteli kokouksessaan virkavapausasiaa salaiselta esityslistalta. Minkäänlaista perustelua salaamiselle ei esityslistalta löytynyt.

Muistutettakoon nyt Nurmestakin siitä, että sana "salainen" ei yksistään riitä. Perusteitakin salaamiselle pitäisi olla, ja ne täytyy myös kertoa.

Salausperusteita julkisuuslaista löytyy liuta, ja jos jokin niistä täyttyy, saa asioita salata siltä osin kuin perustelut ovat olemassa.

Jos mikään julkisuuslain salassapitoperusteista ei kuitenkaan tunnu soveltuvan käsillä olevaan tilanteeseen, on turvallista päätellä, että asia on julkinen.

Asian julkisuuden kannalta ei ole merkitystä sillä, mitä mieltä päätöksentekijät itse ovat avoimuusperiaatteen hyvyydestä tai huonoudesta. Jos ajatus avoimuudesta tuntuu vaikealta tai kohtuuttomalta, kannattaa suosiolla jättää väliin ne tehtävät, joissa käytetään julkista valtaa.

Viranomaisten päätösten vaatiminen tuomioistuinten kautta on hidasta ja työlästä.

Mediassa ja myös Karjalaisessa sitä kuitenkin tehdään, ellei muu auta. Näin jouduttiin toimimaan Kiteen tapauksessa ja toimitaan tarvittaessa jatkossakin.

Kun näin tehdään, kyse ei ole kiusaamisesta, kiukuttelusta, uteliaisuudesta tai itsepäisyydestä. Kyse on siitä, että media hoitaa sille kuuluvaa vallan vahtikoiran tehtävää - vaikeamman kautta, jos helposti ei onnistu.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi