Keskiviikko, 12.5.2021 
Lotta
Kotimaa

Kolumni: Sanokaa, pliis, kun alkaa ärsyttää!

  • Liisa Yli-Ketola

Alkuun tunnustus: seuraan viihdesarjoja, joissa joukko ihmisiä viedään saarille tai maatilalle. Siellä he alkavat juonitella, liittoutua ja miettiä pikkuporukoissa, kuka kulloinkin ärsyttää ketäkin ja missä määrin. Sitten eniten ärsyttävä tai sattumanvaraisesti tämän henkilön rinnalla nähty henkilö äänestetään ulos pelistä.

Lähtökohdiltaan tuollainen toiminta on tietenkin vastenmielistä. Kuitenkin valehtelua ja takana päin pahaa puhumista sisältävät ohjelmat kutkuttavat ihmismieltä ja niiden katsominen koukuttaa.

Ikävintä on, ettei huono käytös suinkaan pääty televisiokameroiden sulkeutumiseen.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Tosielämässä samanlainen juonittelu ja klikkiytyminen ovat arkea lähellämme, ainakin työpaikoilla.

Hiljattain tein isohkon jutun siitä, miten yksi henkilö oli kokenut kiusaamista työpaikallaan. Artikkelin julkaisun jälkeen olen käynyt useita sähköposti- ja puhelinkeskusteluja siitä, miten kipeitä tilanteita työpaikoilla syntyy ja miten monimutkaisia totuuden määritelmiä niihin liittyy.

On tullut selväksi, että kiusattuja on paljon ja se, että tapaukset eivät ole mustavalkoisia.

Kenenkään kokemusta on mahdotonta todistaa vääräksi. Tuntemukset ovat henkilökohtaisia: kun tuntuu pahalta niin tuntuu pahalta. Eikä epäasiallisuutta pidä kestää.

Pitää puuttua, puhua ääneen, hakea ja saada apua.

Puheluiden ja viestien jäljiltä tunsin surua. Toisin kuin television Selviytyjissä, tosielämän pudotuspeleissä ei ole voittajia. On vain - hädin tuskin - muutamia selviytyjiä.

Minun työpaikkani, sinun työpaikkasi, meidän työpaikkamme - kyse työpaikassa on usein monen ihmisen yhteisestä hyvästä.

Miksei töissä osata arvostaa tai vähintäänkin hyväksyä kaikkia?

Ensin täytyy tiedostaa, että siellä kaikilla yksinkertaisesti on yhtäläinen oikeus olla, saada toimeentuloa ja tuntea itsensä tarpeelliseksi.

Televisiosarjoista olen oppinut, miten herkästi nykyihmisiä alkaa ärsyttää.

Yhtä ärsyttää toisen positiivisuus, toista päsmäröinti, kolmatta kaikkitietävyys. Joku on jonkun mielestä laiska ja toinen yltiöahkera, ja molemmat piirteet osaavat ärsyttää ja paljon.

Ärsyyntyminen on toki inhimillistä, kun ollaan pakosti yhdessä, rinnakkain tai jatkuvasti samojen askareiden parissa.

Haittaisiko, jos joskus juteltaisiin kasvokkain?

Etsittäisiin vastauksia, onko kaikilla hyvä olla töissä, ovatko työmäärät kohtuullisia ja tasapuolisesti jaettuja, miten voisimme kannustaa toisiamme ja auttaa jaksamaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Kerrottaisiin vuorotellen, mitä väsymys tekee luonteillemme, mistä ahdistukset ja katkeruudet kumpuavat.

Pohdittaisiin kukin toisistamme vaikka kolme parasta asiaa ja kerrottaisiin ne ääneen.

Ja sitten, kun taas alkaa oikein kovasti ärsyttää, voisi senkin lempeästi sanoa suoraan asianosaiselle.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi